Bobo "Poppana"

Minä

Bobo

Murr murr!

Nimeni on Bobo, kotoisammin Poppana. Olen Saksasta heinäkuussa 2013 pentuna Suomeen muuttanut shih tzu -poika, viralliselta nimeltäni Cóng Táiyáng Tzu Salomon. Hyvän aikaa muuton jälkeen kuuntelin tarkkaan radiosta aina, kun Angela Merkel tai joku muu saksaa puhuva oli äänessä, mutta mielenkiintoni kielillä puhumista kohtaan on sittemmin laantunut. Se on ymmärrettävää, sillä olen löytänyt Suomesta mukavan kodin, jossa minusta pidetään hyvää huolta ja minua rakastetaan. Perheeseeni kuului jo ennen minua shih tzuja, ja tällä hetkellä meitä on kolme. Paras kaverini on Vinski eli Tellenmussukat Tuli Vihtori. Rakastan myös iki-ihanaa Rilliä, siis Tatokasin Ötzerilliä, kuten kaikki talon urokset. Ilmassa on hiukan mustasukkaisuutta ja kilvoittelua. Minulla on myös pari ihmiskaveria, joista varsinkin mamma on minulle läheinen. Hän leikkii paljon meidän karvaisten kanssa ja istuu usein lattialla meidän ympäröimänä. Vanhan puutalon pihapiirikin on kiva, siellä kun voi yleensä liikkua oman mielensä mukaan. Käyn päivittäin myös pyörätiellä kävelemässä. Se voisi olla hiukan leveämpi.

Olen aika sähäkkä ja omapäinen tapaus. Koirakoulussakin yrittivät saada minut käymään maahan makupaloilla lahjoen, mutta kerkesin aina siepata herkut kuin haukkaava hippo niin, ettei minua pystytty palkkaamaan. Otin tavallaan förskottia ja unohdin tehdä oman osuuteni. Olen siitä aika ylpeä. Tuollainen suorituksista palkitseminen on halpahintaista lahjontaa. Eikö sen pitäisi riittää, että olen olemassa, minä kiistattomasti ihana ja fiksu? Tykkään muuten pienistä lapsista, vaikka tapaan sellaisia kovin harvoin. On aina kiva päästä pikkuisten kanssa kontaktiin. He ovat minulle sopivaa seuraa, vaikka en shih tzuksi mikään kääpiö olekaan.

Olen pienikokoisen rodun edustajaksi yllättävän hiljainen. Joskus innostun kyllä haukkumaan ulos mennessäni, se on välillä niin villitsevää ja riehaannuttavaa. Joskus komennan myös mustavalkoista kissaa, jonka kuuluisi mielestäni pysyä yläkerrassa, mutta muuten minä en paljon metelöi. Kissankin löytöretkiä alakertaan on usein kiva tarkkailla ääneti, mutta toisinaan sen edesottamukset alkavat huolestuttaa minua, on se sen verran omituinen otus. Useammin kuin haukku minulta tahtoo päästä pientä murinaa, jos minulle tehdään jotain, mistä en pidä. En kuitenkaan ole vihainen; haluan vain tehdä oman näkökantani selväksi, eikä ihmisiin usein tehoa muu kuin äänenkäyttö - semmoistahan he itsekin harrastavat. Olen oikeasti todella mukava luonne, mitä mainioin seuramies. Lisäksi olen sellainen herkkusuu, etten kerkeä maistamaan edes sitä, ovatko minulle tarjottavat herkut ylipäätään ravinnoksi kelpaavia. Ruoka maistuu siis hyvin – myös toisten lautasilta, jos saan kaksi sekuntia aikaa toimia mieleni mukaan. Olisivatpa muut laumaani kuuluvat edes kerran kuukaudessa yhtä ahnaita kuin minä! Varsinkin laumani kummallisimmalla jäsenellä eli Topsy-pekingesillä olisi siinä paljon opiksi otettavaa. Topsy on muutenkin aika oikukas äkäpussi, näin meidän kesken…

Nuorempana tuli käytyä koiranäyttelyissä, mutta nyt se harrastus on horrostanut jo pidemmän aikaa. Ehkä vielä joskus astun kehäänkin, olenhan vasta shih tzu parhaassa iässä.

Vähän hirvittää, mitä tästä sivujen pitämisestä tulee, kun tarkoitus olisi julkaista kuvia minusta. Minä nimittäin välttelen paparazzeja ja myös sunnuntaikuvaajia. Minua on ihan mahdotonta saada katsomaan linssin suuntaan, ellei se ole omissa intresseissäni. Harvoin on. Haluan kuitenkin olla sivujeni kautta esillä ainakin vähän, jotta ihmiset pääsevät paremmin tutustumaan meihin shih tzuihin. Me olemme aivan liian harvalukuisia näillä mailla ja mannuilla. Joka tapauksessa kiitän sinua visiitistä sivuilleni: toivottavasti pistäydyt toistekin. Tarkoitus on päivittää ainakin noita kuvia sitä mukaa kuin ihmiseni onnistuvat jotenkin kummassa ottamaan minusta uusia. Se voi edellyttää heiltä suurta viekkautta sekä häpeämätöntä maanittelua.

T: Poppana sihteerinsä välityksellä